Linnukan luokkablogi 3b

Jos opettaja harjoittelee jotain 36 vuotta, hän kyllä osaa jotain. Minulle kävi niin hauskasti, että veri veti vanhoihin tottumuksiin ja sain mennä piirtämään ja lukemaan satua omaan kouluuni Linnukan alakouluun, joka kuuluu nykyään Liminganlahden yhtenäiskouluun. Sadunlukupäivä oli Sadun nimipäivänä, jolloin muuallakin Suomessa luettiin satuja oikein olan takaa. Marja-opettajan kanssa kuviot sujuivat niin, että en muistanut olleeni koulusta poissa jo toista vuotta. Oppilaat olivat niin ihania ja kilttejä. He kuuntelivat satua hiiren hiljaa. Ilmaisu on juuri sopiva kuvaamaan luokkatunnelmaa. Liidut olivat paikoillaan taulun reunalla ja odottivat piirtäjää. Opettaja lukee hiirisatua ekaluokkalaisille Liminganlahden koulussa. Kuvaaja Marja-ope Hiiripiirros syntyi sadusta. Kuvaaja Marja-ope

On ollut vaikea luopua opettamisesta ja siirtyä vain viettämään eläkepäiviä, koska olen koko elämäni olen tehnyt työtä lukujärjestyksen mukaan oppituntien mittaisina opetustuokioina. Olen nauttinut koululounaan oppilaiden kanssa opettaen heille hyviä ruokailutapoja.  Säännöllinen päivätyö vaatimattoman lounaan höystämänä on kuitenkin ollut terveyttä edistävä etu. Limingan kouluissa on myös ollut tarjolla välipala pitkän koulupäivän lomassa.  Pressan Katit ovat syömässä koululounasta Liminganlahden yhtenäiskoulussa. A Finnish School Lunch. Tässä on toinen kouluun liittyvä opiskelutarkoituksessa kirjoitettu blogi, joten minun ei tarvitse luopua ainakaan opiskelusta. -  Mitähän tästä tulee, kun vanha opettaja rupeaa opiskelemaan uusia asioita ? Vielä opetukseen liittyviä. Kenelle sitä oikein saa opettaa sitten, kun osaa? - Itselle vai?  Ei oppimisen tai opettamisen ilo minnekään häviä, vaikka olisi kuinka vanha, se on suorastaan elinvoiman merkki ja itse tuotettu sisältö kieh